D'Hondtin surma*

Oletko joskus politiikkaa seuratessasi miettinyt, että kuka tahansa sattumanvaraisesti valittu tekisi tuon paremmin kuin nämä pellet? Olet saattanut jättää äänestämättä. Oletko joskus löytänyt vaaleissa ehdokkaan, joka puhuttelee sinua, mutta on ehdolla listalla, jolle et suin surminkaan antaisi ääntäsi? Olet saattanut äänestää vain puoluetta, joka ei ainakaan ole vastenmielinen. Oletko joskus harkinnut vaaleissa ehdokasta, joka on eduskunnan ulkopuolisen puolueen listalla? Olet saattanut äänestää perinteistä puoluetta, ettei äänesi mene kokonaan hukkaan.

Helsingissä Vihreiden listoilla on ollut ainakin Osmo Soininvaara ja Antero Vartia, joita moni potentiaalinen äänestäjä on takuulla jättänyt äänestämättä, koska ei halua antaa ääntänsä Vihreille. Itse äänestän Uudellamaalla ja siellä vastaava esimerkki olisi Jyrki Kasvi, joka lienee valinnut Vihreät lähinnä sukunimen tuoman markkinointisynergian (tai puuttuneen liberaalipuolueen) vuoksi. Tarja Cronberg puolestaan sai tuta miten D’Hondtin menetelmä asettaa [vaalipiirissään] pienen kannatuksen keräävällä listalla olevan ehdokkaan lapsipuolen asemaan. Hän keräsi 2007 Pohjois-Karjalan vaalipiirissä toiseksi eniten henkilökohtaisia ääniä (7804), mutta ei tullut valituksi. Ongelmathan eivät kuitenkaan rajoitu Vihreisiin, vaikka heidät tikun nokkaan nyt laitoinkin.

Mitä jos käytössäsi olisikin kolme ääntä, eikä vaalitapa olisikaan suhteellinen?

Voisit edelleen suosia suosikkipuoluettasi, antamalla kaikki äänesi sen ehdokkaille. Toisaalta voisit jakaa äänesi  eri puolueille, puhtaasti yksilöarvioinnin perusteella. Jos haluaisit varmistaa suosikkiehdokkaasi läpimenon, antaisit hänelle kaikki kolme ääntäsi.

Entä kun olet vakuuttunut, että mikä tahansa apinalauma pystyy parempaan kuin nykyiset? Voisit äänestää halutessasi myös vastaan. Vastustavien äänien määrä vähennettäisiin ehdokkaan keräämistä kannattavista äänistä. Voisit vastustaa puoluetta äänestämällä kaikilla kolmella äänellä sen ehdokkaita vastaan, tai inhokkiehdokasta antamalla yhdestä kolmeen vastustavaa ääntä.

Eduskunnan ulkopuolisen puolueen ehdokasta voisit tukea varovaisesti yhdellä äänellä ja varmistella vanhan puolueen ehdokasta äänestämällä. Joka tapauksessa pienpuolueiden mahdollisuudet lyödä läpi ja levittäytyä uusiin vaalipiireihin paranisi huomattavasti. Suhteellisen vaalitavan asettama de facto äänikynnys poistuisi.

Valinta olisi aidosti sinun, eikä yksi ääniharava enää vetäisi mukanaan muita. Jokaisen olisi itse ansaittava paikkansa. Puolueidenkin olisi mietittävä taktiikkansa ihan uusiksi. Suuret eivät voikaan mennä yhdellä kärkiehdokkaalla, vaan resursseja on jaettava tukemaan useampia ehdokkaita. Pienet taas voisivat keskittää kaikki resurssinsa vahvimman ehdokkaan taakse.

Uskon että tällainen järjestelmä lisäisi äänestäjien mielenkiintoa vaaleja kohtaan. Demokratian kannalta äänestysvilkkaus on tärkeää ja se saataisiin varmasti nousuun. Parhaassa tapauksessa kiinnostus politiikkaa kohtaan kasvaisi yleisesti, koska ei olisi enää yhden totuuden ratkaisuja. Valinta ei olisi joko-tai, vaan äänensä voisi käyttää hyvin monella eri tavalla.

Ihan helposti ei Suomessa eduskunnan vaalitapaa muuteta, kun se on jostain syystä päätetty kirjata perustuslakiin. Kysyn silti, olisiko jo aika saattaa D'Hontin menetelmä haudan lepoon ja luoda poliittiseen kenttään enemmän dynamiikkaa? Nykyaikainen tiedonvälitys ja sen mahdollistama suora vuorovaikutus puhuu henkilökeskeisemmän vaalitavan puolesta.

*) Suhteellinen vaalijärjestelmämme noudattaa laskennaltaan belgialaisen matemaatikon Victor d’Hondtin (1841-1901) vuonna 1874 esittelemää menetelmää.

MaxStenbck
Helsinki

Ihmisen hyvyyteen ja vapauteen uskova tietotyöläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu